1950- ja 1960-luvuilla tekoälyyn liittyvät ensimmäiset ohjelmoinnit, kuten Logic Theorist ja General Problem Solver, jotka pyrkivät ratkaisemaan loogisia ongelmia. Varhainen tekoälykeskustelu keskittyi usein kielentunnistukseen, logiikkaan ja pelitekoälyyn.
1970-luvulta alkaen tekoäly tutki yhä monimutkaisempia ongelmia, mutta alkuvaiheessa saavutettiin rajoituksia tietokoneiden laskentatehon ja tiedonkäsittelykapasiteetin suhteen. Tämä johti niin kutsuttuun "tekoälyn talven" aikaan, jolloin rahoitus ja kiinnostus alaan vähenivät.
1980-luvulla koneoppimisen nousu antoi uutta vauhtia tekoälytutkimukselle. Koneoppiminen keskittyi algoritmien kehittämiseen, jotka sallisivat tietokoneiden oppivan kokemuksistaan. Neuraaliset verkot ja tilastolliset menetelmät alkoivat näytellä suurempaa roolia.
2000-luvulla tekoäly ja koneoppiminen ottivat suuria harppauksia eteenpäin. Syväoppiminen ja suuremmat datamäärät mahdollistivat monimutkaisten ongelmien, kuten kuvan- ja puheentunnistuksen, ratkaisun. Vuonna 2010 syväoppiminen johti näyttäviin tuloksiin monilla tekoälyn osa-alueilla.
Nykyään tekoäly on laajalti läsnä elämässämme, kuten älypuhelimissa, suositussa algoritmiohjauksessa, lääketieteellisissä diagnooseissa ja autonohjauksessa. Tekoälyn kehitys jatkuu edelleen monilla eri suuntiin, kuten vahvan tekoälyn tavoittelussa ja eettisten kysymysten ratkaisemisessa.
Tämänkin tekstin tuotti pääosin tekoäly ChatGPT.